Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani!

On kulunut jo kolme kuukautta siitä, kun paavi kutsui meitä – valmistautuaksemme seuraavaan juhlavuoteen – ”löytämään uudelleen rukouksen suuren arvon ja ehdottoman välttämättömyyden henkilökohtaisessa elämässämme, kirkon elämässä ja maailmassa” (Angelus, 21. tammikuuta 2024).

Kyseessä on löytö, jonka voimme Jumalan armosta saavuttaa joka päivä eri tavoin. Toisinaan löydämme uudelleen Herran katseen, joka johdattaa meidät rakkaudesta kumpuavaan sanattomaan mietiskelyyn. Toisinaan taas rukous näyttäytyy pikemminkin henkilökohtaisena ponnistuksena ja kamppailuna kaikkea sitä vastaan, mikä voisi viedä meidät pois Herrasta. Usein vuoropuhelu Jumalan kanssa ilmenee niissä suullisissa rukouksissa, jotka opimme lapsuudessamme ja jotka johtavat meitä jatkuvaan palvontaan ja pyytämiseen.

Kaikkia näitä rukoilemisen tapoja ruokkii sama henki, kuten pyhä Josemaría huomautti: ”Uskallan sanoa ilman erehtymisen pelkoa, että on olemassa lukuisia, äärettömästi erilaisia rukoilemisen tapoja. Mutta toivoisin meille kaikille aitoa Jumalan lasten rukousta” (Jumalan ystäviä, 243). Tietoisuus Jumalan lapseudestamme auttaa meitä rukoilemaan aina pienten lasten luottamuksella ja yksinkertaisuudella.

Haluaisin erityisesti korostaa pyyntörukousta. On monia asioita, joiden puolesta voi rukoilla, kuten olen toistanut teille viime kuukausina: rauha maailmassa, kirkossa ja Opus Deissä. On suuri mysteeri, että Jumala laskee suunnitelmissaan sen varaan että pyydämme häneltä asioita. Se ei johdu siitä, että hän tarvitsee pyyntöjämme, vaan siitä, että jo pelkkä pyytäminen on meille hyvä asia, sillä tällä tavoin tunnustamme, ettemme pärjää yksin, ja olemme valmiita ottamaan vastaan Jumalan armon. Tässä mielessä pyydän teitä jälleen kerran jatkamaan rukoustanne Opus Dein sääntöjen päivittämistyön puolesta. Kuten usein sanon, se sujuu hyvin, sillä omnia in bonum, mutta jos rukoilemme enemmän, kaikki sujuu paremmin.

Kaikella rakkaudella teitä siunaten,

Isänne

Roomassa, 20. huhtikuuta 2024